Ahveniston hautausmaa sijaitsee Ahvenistonjärven viereisellä harjulla. Etelä- ja itäreunassa on rinnemaastoa, muuten hautausmaa on tasainen.
1900-luvun aikana alueelle on istutettu paljon puita ja ne ovat kasvaneet suuriksi ja varjostaviksi. Hautausmaan yleisimmät puulajit ovat mänty ja koivu. Lisäksi yleisille alueille on istutettu runsaasti siperianpihtaa, douglaskuusta ja lehmusta.
Monille haudoille on istutettu puita ja pensaita, tai hautoja on ympäröity pensasaidoilla. Alppiruusut tuovat haudoille vihreyttä talvellakin. Yleisimpiä haudoille istutettuja puita ovat tuijat ja marjakuuset. Lisäksi parilla haudalla kasvaa koristeomenapuita.
Hautojen hoito
Hautausmaat eivät aina ole olleet nykyisen kaltaisia puistomaisia hoidettuja alueita, joissa säännönmukaiset käytävät halkovat hauta-alueita tai rivejä. Vielä 1800-luvun alussa hautausmaa oli paikka, joka herätti pelkoa ja joka ohitettiin mahdollisimman nopeasti. Syynä tähän oli toisaalta kummittelevien vainajien pelko, toisaalta se seikka, että omaiset hautasivat vainajansa itse mihin parhaaksi näkivät.
Ensimmäinen hautainhoitosopimus Ahvenistolla tehtiin vuonna 1889 testamenttilahjoitukseen perustuen. Perhehaudoille solmittiin ainaishoitosopimuksia vuoden 1969 loppuun asti, jonka jälkeen on tehty vain määräaikaisia hoitosopimuksia. Nykyisin pisin sopimusaika on viisi vuotta.
Vuonna 1905 seurakuntaan perustettiin hautojenhoitorahasto. Tässä vaiheessa hauturi huolehti hautojen hoidosta. Vuonna 1932 Hämeenlinnan hautausmaalle palkattiin ensimmäinen kesäpuutarhuri toukokuun alusta lokakuun loppuun. Lisäksi yksityishenkilöt saattoivat ottaa maksua vastaan hautoja hoidettavaksi.
Nykyisin Hämeenlinnan seurakuntayhtymä hoitaa yhdeksää hautausmaata. Kausityöntekijöitä palkataan vuosittain noin 50 ja he muun muassa istuttavat joka kevät lähes 30 000 kukkaa. Seurakuntayhtymällä on hoitosopimukset noin 6 000 haudan hoitamisesta.
Kuka söi kukat?
Ahveniston hautausmaalla kuulee säännöllisesti kerrottavan, kuinka tuoreet kukat on heitelty pitkin piennarta ja varsista on katkottu kukinnot. Tihutöistä on syytetty milloin seurakuntalaisia, milloin työntekijöitä.
Todelliset syylliset kukkien katkomiseen löytyvät eläinkunnasta. Kauriit ja jänikset vierailevat hautausmaalla säännöllisesti ja niille tuoreet kukat maistuvat hyvin. Varisten on nähty nostelevan leikkokukkia maljakoistaan, jotta ne pääsisivät juomaan maljakon vettä.
Näin lienee ollut ennenkin, sillä jo vuonna 1861 sanomalehti Hämäläisessä oli kirjoitus:
Rikoksista Kaupunkimme kalmistoilla valitetaan tänä kesänä niinkuin entisinäkin. On nimittäin tuolla kuolleitten majoilla nykyisin taas kulkenut joku konna repimässä ja varastamassa haudoilla istutettuja kukkia ja muita koristuksia, sekä siellä kasvavia puita murtamassa, ja täänlaisia ilkimystöitä on jo monesti harjoitettu tässä lepokammiossa, jossa rakkaat kuolleet majailevat.
Vanhastaan hautausmailla on jopa laiduntanut eläimiä. Istutusten suojaamiseksi yksittäisiä hautoja on aidattu puu- tai rauta-aidoilla.