1. LAAKAKIVET
Kun kirkkojen sisälle hautaaminen kiellettiin 1700-luvun lopulla, alettiin muistomerkkejä pystyttää hautausmaille. Samoihin aikoihin aloitti toimintansa Helsingissä ensimmäinen suomalainen kivenhakkaamo, joka valmisti myös hautakiviä. Aluksi hautakiven muodot olivat samantyyppisiä matalia laakakiviä kuin kirkoissa käytettävät muistomerkit. Ne olivat kuitenkin epäkäytännöllisiä peittyessään lumeen talvella ja kesällä kasvillisuuden sekaan.
2. PYSTYKIVET
1850-luvulla alkavat yleistyä pystykivet. Kolme yleisintä tyyppiä ovat lohkoreunaiset, kolmioharjaiset ja olalliset kaariharjakivet. Ahvenistolla 1920-luvulle asti ajoittuvat pystykivet ovat korkeudeltaan keskimäärin puolitoistametrisiä.
3. OBELISKIT
Kivenkäsittelytaidon kehittyessä muistomerkeistä tulee korkeampia ja moniosaisempia. 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun on hautausmaille pystytetty obeliskeja, joissa jokainen sivu on hiottu. Ahvenistolla obeliskeja on parikymmentä ja ne ajoittuvat 1870-luvulta 1910-luvulle. Muutama niistä on erittäin korkeita: yksi nelimetrinen ja kaksi kolmemetristä.
4. KIVIRISTIT
Lisäksi 1880–1910-luvuilla valmistettiin kiviristejä, joissa hiottu risti on kuution muotoisen nimikiven päällä. Kuutioristejä on Ahvenistolla yli 30 ja ne ajoittuvat 1870-luvulta 1910-luvulle. Lisäksi on yksi kivi 1930-luvulta. 
5. JUGEND-MUISTOMERKIT
Oman muistomerkkiryhmänsä muodostavat jugend-tyyliset muistomerkit, jotka ajoittuvat 1890–1910-luvulla vallinneeseen aikakauteen. Tyylille ominaista ovat erilaiset kasviaiheiset kuviot sekä paksut ja kaarevat jugendkirjasimet. Ahvenistolla on 20 jugend-tyylistä muistomerkkiä. Yleisin tyyppi on lohkoreunainen muistomerkki, johon on liitetty jugendtyyliset kirjaimet.
6. RAUTARISTIT
Kivisten muistomerkkien ohella 1800-luvulla on käytetty myös rautaisia muistomerkkejä, jotka yleisimmin ovat ristin mallisia. Konepajat valmistivat valurautaisia muistomerkkejä ja kyläsepät takorautaisia. Fiskarsin rautavalimo aloitti maassamme toimintansa ensimmäisenä vuonna 1827 ja sen yhteyteen perustettiin konepaja kymmenen vuotta myöhemmin.
7. PELTISET MUISTOMERKIT
Vanhimpia kansanomaisia muistomerkkejä ovat peltiset hautataulut sekä takorauta- ja putkiristit. Näistä vanhimpia ovat rautavarteen kiinnitetyt peltilaatat, joissa on lisäksi varren päässä pieni risti. Ahveniston hautausmaalta löytyy ristipäiseen varteen kiinnitetty rautapeltilevy, jonka kulmat ovat koverretut.
8. RAUTAPUTKIRISTIT
Ohuesta rautaputkesta eli pyöröraudasta on valmistettu rautaristejä taivuttamalla putki kaksinkerroin lenkkimäisiksi sakaroiksi. Putkiristit ovat olleet sepän- tai kotityötä. Ne ajoittuvat Ahvenistolla 1910–1950-luvuille.
9. PUISET RISTIT
Suurin osa hautausmaiden puisista muistomerkeistä on standardiristejä, joita sijoitetaan kertahaudoille. Useimmiten puuristit on maalattu valkoiseksi, mutta osastossa 42 on pieni puuristi, jossa on jäänteitä punaisesta maalista.
10. AITAUKSET
Suurten sukuhautojen ympärille on usein rakennettu aitauksia. Niiden alkuperäinen tarkoitus oli rajata hautaa ja suojata alue laiduntavilta eläimiltä. Yleisimmin aitaukset olivat kivipylväiden varaan kiinnitettyjä kettinkiaitauksia tai valurauta-aitauksia. Kivenveistotaidon kehittymisen myötä tulivat muotiin myös suuret hautarakenteet, joissa oli kiviaitaus liittyen kiinteästi muistomerkkiin. Ahveniston hautausmaalla on yhteensä 37 aidattua hauta-aluetta.
11. VEISTOKSELLISET MUISTOMERKIT
Veistoksellisissa muistomerkeissä on vaikutteita 1920-luvun klassismista, jossa nimikenttiä jaetaan pilastereilla ja harjan muotona voi olla päätykolmio ja kiveen lisätään malja tai ruukku. Malliesimerkki tällaisesta kivestä on Grönholmin sukuhaudalla (kortteli 13). Kivessä on sekä sivupylväät että päätykolmio. Hautalaitteeseen kuuluu myös aitaus, jota kiertää neliöfriisi ja aitauksen etuosassa on patinoitua pronssia oleva malja. Muistomerkin on valmistanut Suomen Graniitti Oy Tampereelta.
12. VAAKAKIVET
1940- ja 50- luvuilla alettiin suosia entistä yksinkertaisempia vaakakiviä. Funktionalistinen kehitys johti muotojen yksitoikkoisuuteen ja hautakivikulttuurin rappeutumiseen. Kivenhakkaajien ammattitaitoa ei enää käytetty hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta sodan jälkeisessä Suomessa oli pula-aika eikä varoja riittänyt tuhlattavaksi hautausmaalle. 1960-luvulle tultaessa muistomerkkien perusmuodoksi oli muotoutunut matkalaukkukivi. Värinä käytettiin lähes yksinomaan mustaa graniittia. Yksinkertainen pienikokoinen muistomerkki kaikkien haudalla korosti tasa-arvoa kuoleman edessä.
13. NYKYAIKAISET KIVET
Nykyisin kiven pinnan ei tarvitse olla virheettömän tasainen, vaan muotiin ovat tulleet sävyiltään vaihtelevat materiaalit. Hautakivi voi olla jopa sininen tai vihreä ja kiven pinta voi muodostaa säännöttömiä kuvioita. 1990-luvulla hautakiviveistämöt ovat pyrkineet luomaan uusia kiven käsittelytapoja. Uusi sahaustekniikka on mahdollistanut reikien kuten kynttiläaukkojen sahaamisen kiveen. Uusi muoto on monikulmainen kivi, jossa kiven reunat on hiottu timanttimaisen särmikkäiksi.
14. ERIKOISET
Ahveniston hautausmaalla on kolme tavallisuudesta poikkeavaa puista muistomerkkiä. Osastossa 52, joka on vanhaa rivihauta-aluetta, on Paavo Maurits Poutasen (1909–1971) haudalla pieni puinen hautalaatta, jossa on metallilaatta nimelle ja metallinen koristeaihe.
Sara Airaksisen haudalla on kaunis maalamaton puuristi, jonka apilanlehtisakarat on koristeltu tähti- ja viivauurroksilla (kortteli 33). Anna Laitilan haudalla on puolestaan ristipäinen hautalaatta, joka sekin on maalaamaton (kortteli 33).
Eräs hautausmaan erikoisimmista muistomerkeistä sijaitsee osastossa 16. Kyseessä on nuoren lentäjän Asko Visan (1939–1961) hauta, jonka muistomerkissä on lentokoneen propelli. Visa sai surmansa lentokoneen maahansyöksyssä vuonna 1961.
