Enkvist, Ludvig

kirkkoherra, 1856–1934

Kirkkoherra Karl Ludvig Enkvist oli lähtöisin suhteellisen vaatimattomista oloista: hänen isänsä oli suutari Teiskossa Pohjois-Hämeessä. Papiksi vihkimisensä jälkeen Enkvist oli 15 vuoden ajan merimiespappina muun muassa Lontoossa. Hämeenlinnan ja Vanajan kirkkoherraksi hänet valittiin 1906, ja hän hoiti Hämeenlinnan kirkkoherran tehtävää kuolemaansa saakka, tosin viimeisinä vuosinaan sairautensa vuoksi sijaisten avulla – Vanajan kirkkoherran tehtävästä hän luopui 1926, jolloin kaupunkiseurakunnasta jo aiemmin irtautunut Vanajan seurakunta valitsi oman kirkkoherran.

Kirkkoherrana hän oli ankara, ja piti tiukasti kiinni kirkkoherran oikeudesta määrätä seurakunnan asioista. Enkvist oli vanhan ajan kirkonmies, joka oli kanslia-asioissa tunnontarkka, ja jumalanpalveluksien aikana vaati kuulijakunnalta ehdotonta hiljaisuutta huomautellen mahdollisia keskustelijoita.

1910-luvun alussa hän kielsi Oskar Merikantoa ja Heikki Klemettiä pitämästä kirkossa konserttia, koska tulijoilta olisi kerätty pääsymaksua. Kiistasta on peräisin nykyisinkin noudatettava käytäntö: maksullisia ohjelmia voidaan myydä, mutta ketään ei pakoteta niitä ostamaan.

1920-luvun lopulla Enkvist piti vielä itsellään hevosta ja tallirenkiä, vaikka vuokra-autoja oli jo runsaasti käytettävissä. Hän katsoi hevosajoneuvon sopivan paremmin arvolleen.

Hänen aloitteestaan perustettiin 1907 Hämeenlinnan sisälähetysyhdistys. Hän oli Suomen ensimmäisiä pikakirjoituksen harrastajia, tutki kasveja ja tähtitiedettä sekä harrasti musiikkia ja sävellystä. Samaan hautapaikkaan on haudattu myös Enkvistin vävy, Kuhmalahden kirkkoherrana 1950–1969 toiminut Anton Vilhelm Lannetta (1899–1969).