Nukari

sukuhauta

Nukarin suku on vuodesta 1870 omistanut Nukarin rusthollin Vuorentaan kylässä, joka tuolloin kuului Hämeenlinnan maalaiskuntaan. Vuonna 1870 isännäksi tullut Kustaa Nukari (1844–1929) kuului 1860-luvun nälkävuosien jälkeen toteutetun uudenlaisen maanviljelyn, niin sanotun voimaperäisen maatalouden uranuurtajiin seudulla. Tähän kuului muun muassa tehokas lannoitus, ojitus ja monivaiheinen vuoroviljely, joiden avulla maatalouden tuottavuus alkoi nopeasti nousta. Hän kuului vuosikymmeniä Hämeenlinnan maalaiskunnan johtaviin kunnallismiehiin olleen muun muassa kolme eri jaksoa kuntakokouksen puheenjohtajana. Kustaa Nukari kuului kuntansa edustajana myös niin sanottuun Suureen lähetystöön, joka 1899 yritti viedä keisari Nikolai II:lle venäläistoimien alkusysäyksenä pidettyä helmikuun manifestia vastustavan kansalaisadressin.

Kustaa Nukarin poika Evert Nukari (1874–1944) viljeli kotitilaansa vuodesta 1911. Hän oli Hämeenlinnan maalaiskunnan kunnallislautakunnan puheenjohtaja 1910–1918 ja kuului kunnanvaltuuston perustamisen jälkeen siihen 1918–1930. Maalaiskunnan eri kunnallistehtävien lisäksi hän toimi muun muassa Hämeen Sähkön hallintoneuvostossa, Hämeen Sanomien johtokunnassa ja sittemmin KOP:iin fuusioidun Suomen Maatalous-Osake-Pankin hallintoneuvostossa. Nukari valittiin eduskuntaan kokoomuspuolueen edustajana vuonna 1924. Kansanedustajan uran, kuten muutkin työ- ja luottamustehtävät, katkaisi vuonna 1930 sattunut paha halvauskohtaus.

Allan Nukari (alk., Virta, 1918–2007) tuli 1947 Nukarin tilalle vävyksi. Kunnallismiehen ura alkoi miltei saman tien: hän oli Vanajan kunnanvaltuustossa vuodesta 1951 kunnan lakkauttamiseen 1966, ja jatkoi sen jälkeen Hämeenlinnan valtuustossa vuoteen 1988 saakka toimien lähes vuosikymmenen valtuuston varapuheenjohtajana. Myös kaupunginhallituksessa Nukari oli lähes kaksi vuosikymmentä. Suuren tilan isännöinnin ohella Nukarilla oli merkittäviä tehtäviä myös maanviljelijöiden järjestötoiminnassa. Hän oli Maataloustuottajain Hämeenlinnan yhdistyksen johdossa peräti neljän vuosikymmenen ajan, ja kuului MTK:n valtuuskuntaan lähes kaksi vuosikymmentä, mistä yhden kaksivuotiskauden puheenjohtajana. Hänellä oli myös merkittäviä tehtäviä osuustoimintaliikkeessä: hän oli muun muassa Hämeenlinnan seudun osuuspankin hallituksen puheenjohtaja 1962–1974 ja kuului myös Osuuspankkien keskusliiton hallitukseen sekä 20 vuotta Pellervo-seuran valtuuskuntaan.

Nukarin suvun taiteellisessa muistomerkissä on pääkiven ympärillä rukoilevat enkelit ja takakulmissa itkevät enkelit, sivureunojen keskellä ihmishahmo ja karitsa, etukulmissa ihmishahmot ja portaiden pielessä naamiot. Veistokset kuvaavat maanviljelykseen liittyvän elämän eri toimintamuotoja sekä symboloivat myös uutta kuolemanjälkeistä elämää.